Kepeää kettuilua: tikkipeli The Fox in the Forest

by 05 toukokuuta 0 kommenttia

Oliko se Kaitsun veljenpoika joka tokaisi, että tikkipelejä pelatessa pääsee maistamaan perinteisten korttipelien tunnelmaa. Niiden, joita pelattiin lapsena mökillä tai välitunneilla kavereitten kanssa mutta joihin ei enää vuosikymmeniin ole tullut tartuttua. Eikä varsinkaan enää sen jälkeen kun modernit lautapelit ovat vieneet mennessään.

The Fox in the Forest on tällainen peli, jossa on häivähdys jotain vanhaa ja klassista. Peli ilmestyi vuonna 2017 Foxtrot Gamesilta ja Renegade Game Studiosilta. Sen on suunnitellut Joshua Buergel. Kyseessä on kahdelle pelaajalle suunniteltu tikkipeli, jossa on 33 korttia ja yksinkertaiset säännöt. Tavoitteena on kerätä ensimmäisenä 21 pistettä, tai jokin muu etukäteen sovittu määrä. Me olemme käyttäneet 16:tta pistettä, mihin yleensä kuluu kolme tai neljä kierrosta, mutta kaksikaan ei ole mahdoton. 16 pisteen säännöillä yksi peli kestää alle puoli tuntia.

Ysikortti voittaa erikoisominaisuutensa vuoksi tämän tikin.

Optimoi tikkiesi määrä tai huonosti käy

Jos yhtään tuntee tikkipelejä, on kettupelissä paljon tuttua. Maita on kolme, valtteja kerrallaan yksi, ja tikin voittaa pääsääntöisesti lyömällä pöytään korkeimman aloitusmaan (lead suit) kortin tai valtin. Pelaajille jaetaan alussa 13 korttia kummallekin, ja loput laitetaan nostopakaksi. Nostopakasta käännetään valtti. Näissä säännöissä ei ole mitään ihmeellistä, joten mennään suoraan niihin twisteihin, jotka tekevät kettupelistä erilaisen.

Ensinnäkin, parittomissa korteissa on joko erikoisvoima tai -toiminto. Nämä toteutuvat, kun kortin lyö pöytään, ainoastaan kolmoskortin toiminto eli valtin vaihto on vapaaehtoinen. Esimerkiksi “joutsenkortilla” (nro 1) yleensä häviää, mutta kun näin käy, pääsee tai joutuu aloittamaan seuraavan tikin. Ysikortilla voittaa aina, jos vastustaja ei ole pelannut samaa numeroa tai jos hän ei ole lyönyt pöytään valttikymppiä tai -yhtätoista (tämä kortti muuten on aiheuttanut eniten aivojumppaa). Omaan voittoriviin kerätyt seiskat tuovat lisäpisteitä.

Toisekseen, voitettujen tikkien määrä täytyy optimoida. Eniten pisteitä saa, eli kuusi, jos voittaa kierroksen aikana joko 0-3 tai 7-9 tikkiä. Liiasta ahneudesta rangaistaan pahasti: jos voittaa yli 9 tikkiä, ei pisteitä heru lainkaan. 4-6 tikin voittamisesta saa jokusen armopisteen. Tikkivoittojen taktikointi on yllättävän vaikeaa. Mikäli mielii voittaa enintään kolme tikkiä, kannattaa pyrkiä alusta saakka häviämään kaikki tikit. Toisaalta 7-9 tikkiin pyrkivä ei hänkään halua voittaa kaikilla korteillaan, joten tikkien pakkosyöttö vastustajalle on yleensä jossain vaiheessa tarpeen. Parittomien korttien aiheuttamat muutokset pelin dynamiikkaan tuovat runsasta lisämaustetta. Jännittävimmillään kierros ratkeaa vasta viimeisen kortin aikana, toisen nollapisteisiin ja toisen maksimipisteisiin. Ja kyllä kuulkaas harmittaa, jos on se, jolle ei jää mitään! Kokemusteni mukaan 0-3 tikkiä on vaikeampi saavuttaa kuin 7-9, ja ykkös- ja ysikortti ovat usein kierroksen loppuhetkillä ratkaisevassa osassa. Koin viime pelissä hyvin täpärän voiton, kun olin jo aivan varma, että joudun ottamaan kymmenennen tikin. Äidilläni ol onneksi viimeisenä korttinaan ysi, joka voitti aloituskorttini, vaikka oli eri maata eikä ollut valtti.

Parittomissa korteissa on erikoistoimintoja ja -vahvuuksia. Maita on kolme: kulkunen, kuu ja avain.

Kaksinpeli ja tikkipeli ovat hyvä mutta harvinainen sanapari 

The Fox in the Forestin tuotantoarvot ovat hyvät. Pussiin sujautetut pistetokenit ja muovitetut kortit mahtuvat inserttiin hyvin. Kuvitus on sadunomaista, ei ehkä niukkoine värineen aivan omaan makuuni, mutta silti tyylikästä (teema ammentaa sadusta, joka on kerrottu julkaisijan sivulla. Puoliso marmattaa maasymboleiden (avain, kulkunen, kuu) epäselkeydestä, tiedä siitä sitten, se on vain pieni yksityiskohta. Parittomissa korteissa on englanninkielistä tekstiä, mutta uskon, että tekemällä suomenkieliset player aidit kettupeliä voisi vaivatta pelata myös niiden kanssa, joilta ei kolmas kotimainen taivu. Ja joka tapauksessa erikoiskortit oppii nopeasti, onhan niitä vain kuusi ja erikoisvahvuudet ovat samat kaikissa kolmessa maassa.

Vielä on plussana mainittava kaksinpelisyys. Pelaisimme mieluusti tikkipelejä useammin, mutta omasta ludoteekista vain Asterix das Kartenspiel toimii kettupelin lisäksi kaksinpelinä. Varsinaisia puutteita ei pelistä löydä. The Fox in the Forest kestänee ajan hammasta hyvin. Joku voisi pitää epätasapainona sitä, että 0-3 tikin voittaminen on vaikeampaa kuin 7-9:n. Minua tämä ei haittaa, koska joskus on vain mukava kokeilla haasteellisempaa taktiikkaa. Kettupeli on tietysti “vain” filleri, josta ei suurta syvyyttä löydy, ja kymmenen peliä putkeen saattaisi jo hyydyttää. Mutta tauon jälkeen kettu luultavasti taas iskisi hyllystä viekottelevasti silmää.

Kortit mahtuvat muovitettuinakin vaivatta inserttiin.

Annika Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti