Jaipurissa kaksi kauppiasta ottaa toisistaan mittaa. Eniten rahaa kerännyt pääsee maharadjan henkilökohtaiseksi kauppiaaksi ja voittaa pelin.


Olen hankkinut eri alustoille yhteensä viitisenkymmentä lautapelien digiversiota. Toiset ovat saaneet runsaasti pelikertoja ja toiset jääneet kertakokeiluun. Mielenkiintoisempaa kuin yksittäisen digitaalikäännöksen uskollisuus tai toimivuus ovat kuitenkin ne tunteet, joita digitaaliset lautapelit tuntuvat meissä harrastajissa aiheuttavan. Kun ne nousevat keskustelunaiheeksi, monelta nousevat karvat pystyyn. Siitä jutun korni otsikko.


Ryhdyin kirjaamaan ylös pelejä, joita muistan lapsena pelanneeni, ja niitä kertyi 30. Yllätyin näin korkeasta lukumäärästä, enhän ole pelannut lautapelejä niin sanotusti tietoisesti kuin muutaman vuoden.


Massachusettsin rannikolla on kaupunki nimeltään New Bedford. 1800-luvun puolivälissä se oli maailman tärkeimpiä valaanpyynnin keskuksia.  Moby Dickin lukeneet tämän ehkä tiesivätkin.


Peli-ilta vetää viimeisiään, takana on kattaus fillereitä ja pari raskaampaa peliä. Kello on jo paljon, mutta vielä tekisi mieli tarttua johonkin kepeään. Sellaiseen, jolla saa nakattua aivot narikkaan raskaan optimoinnin jälkeen, ja joka kestää mieluummin alle puoli tuntia kuin tunnin. Joka jättää kaikille hyvän tai ainakin huvittuneen mielen, vaikka aiemmat pelit olisivat menneet kuinka huonosti.

Kirkkaan keltaisiin laatikoihin pakatuista lastenpeleistään tuttu HABA on laajentanut tuotantoaan viime aikoina myös perhepeleihin. Sarjan ensimmäiset kolme peliä ovat Adventure Land, Karuba ja Spookies. Tevella on julkaissut Karuban myös suomeksi.

Aamunkoitto, renessanssi, kulta-aika. Näillä sanoilla on kuvailtu lautapelien uutta nousua kansainvälisessä mediassa muutaman viime vuoden aikana. Digitaalisesta vallankumouksesta huolimatta pelialan suurin kasvu nähdään nimenomaan lautapelien puolella. Ilmeisesti renessanssi on nyt saapumassa myös Pohjolan perukoille.

Lautapelien merkittävimmän palkinnon, Spiel des Jahresin, vuonna 2017 voittanut Kingdomino on yksinkertaisen nerokas pieni laattojenasettelupeli. Bruno Cathalan suunnitteleman, suomeksikin ilmestyneen pelin nimi on yhdistelmä sanoista Kingdom ja Domino. Koska pelissä kerran rakennetaan valtakuntaa domino-nappulan muotoisilla laatoilla, niin nimi on ainakin osuva. Kingdomino sopii 2-4 pelaajalle, ja yhdelle pelille kertyy kestoa noin vartin verran.


Vuoden viimeinen neljännes on käynnistynyt. Meillä loppuvuosi menee osaltaan rastitellessa pois viimeisiä Kaitsun 10x10 ja Annikan 5x20 -haasteisiin vuodenvaihteessa otettuja pelejä. Näiden lisäksi on toki iso tukku uudehkoja ja pidempään kokoelmassa olleita pelejä, joita kutkuttaa erityisesti saada pöydälle. Tähän listasimme niistä yhteisen kärkikympin. 

Meillä on yllättävän useita sorminäppäryyspelejä ottaen huomioon sen, ettemme ole ostaneet yhtäkään niin sanotusti tarkoituksella tai täyteen hintaan. Lähes kaikki ovat päätyneet ludoteekkiimme kirpputorilta.


Helposti lähestyttävä luolakomppaus vie pelaajat vampyyrikreivin linnaan. Arviossa lukuisia jatko-osia saanut Castle Ravenloft.


Kolmipäiväinen vuotuinen Lautapelaamaan-tapahtuma järjestettiin Helsingissä Kaapelitehtaalla 15.- 17. syyskuuta. Viime vuodesta olimme viisastuneet sen verran, että jätimme lapset mummin ja serkkujen hoiteisiin. Nyt emme myöskään yöpyneet hotellissa, vaan olimme lauantaina noin kymmenen tunnin ajan pelailemassa ja suuntasimme iltamyöhäiseksi takaisin Turkuun. Lyhyen kaavan osallistumisen vuoksi emme myöskään osallistuneet talkoohommiin, mikä vähän kyllä harmittaa.

Välillä jokin peli yllättää perinpohjaisesti ja ylittää odotukset. Meillä on ennen pelin kokeilemista saattanut olla epäluuloja, jos peli on tuntematon, sen mekaniikka tai teema arveluttaa, tai jos se BGG-reittausten perusteella vaikuttaa tusinatavaralta. Kokosimme positiivisista yllättäjistä Top10-listan hyvässä yhteisymmärryksessä.

Sébastien Pauchon (s.1971) on sveitsiläinen pelisuunnittelija. Hän on suunnitellut useita varsin menestyneitä pelejä, joista tässä esittelemme viisi. Debyyttipeli Yspahan oli Spiel des Jahres -ehdokkaana vuonna 2007. SdJ-raati myös antoi myöhempinä vuosina suosituksensa niin Metropolykselle, Jamaicalle kuin Jaipurille.

Korttipelivalikoimamme karttui kesällä 2017 useilla nimikkeillä. Esittelen ja arvioin tässä alustavasti niistä kolme: Capitol Luxin, Chroniclen ja Matryoshkan. Kolmikko on säännöiltään suhteellisen simppeli ja kestoltaan lyhyehkö, mutta tunnelmaltaan ja sisällöltään keskenään silti kovin erilaisia.



Vuoden Peli -palkinnot on tänään jaettu. Lastenpelisarjan voitti varsin mainioksi kehuttu Dr. Eureka ja partypelisarjan pumpattavan nuken heilutteluun perustuva Who’s the Dude. Perhepelisarjassa oli kova kilpailu, jonka voittajaksi nousi yllättävän raskas Agricola Perhepeli. Strategiapelisarjassa oli vain viisi ehdokasta, ja sieltä voittajaksi valikoitui Stefan Feldin suunnittelema Jórvík. Mikko Saari jo kommentoi Lautapelioppaan viikkokatsauksessa voittajia aika osuvasti.

Kun lapset ovat poissa, lelut tulevat kaapeistaan ja alkavat sotia keskenään. Muoviset naissotilaat, dinosaurukset, nalleritarit... eri porukat lähettävät kolme omaa yksikköään ottamaan toisista mittaa. Näistä lähtökohdista käynnistyy Kickstarterista saapunut Windup War.

Grand Austria Hotel, Lorenzo il Magnifico, Egizia. Virginio Giglillä on ollut näppinsä pelissä monen kansainvälistä menestystä saavuttaneen lautapelin synnyssä. Italialainen pelisuunnittelija antoi Todellisuuspaolle haastattelun, jossa hän muun muassa kertoo, miksi on parempi suunnitella pelejä yhdessä kuin yksin.

Emerson Matsuuchin suunnittelema Century: Spice Road aloittaa Century-trilogian. Kaikki pelit pohjautuvat samaan mekaniikkaan ja ne voi yhdistää keskenään. 

Miksi toiset pelit tuntuvat päättyvän paremmin kuin toiset? Pelin loppu- ja voittoehdot ovat merkittävässä asemassa pelisuunnittelussa. Näin pelkän pelaajan näkökulmastakin tuntuu mielekkäältä pohtia sitä miten peli rakentuu. Sitä kautta voi löytää itselleen sopivampaa pelattavaa.