Viiden suora: merirosvopelit

by 11.26.00 4 kommenttia

Hyllyistämme löytyy usea merirosvoteemainen peli, niinpä valitsimme niistä viisi tämänkertaiseen suoraamme. Kaksi näistä on löytynyt kirpputorilta, kaksi hankittu uutena ja viides on lainassa kaveriperheestä. Variaatiota siis löytyy ainakin sen suhteen! Mutta entäpä sisältöpuolella?

Pelit ovat seuraavat:

Jamaica
Pirater

Kapten Gold
HMS Dolores
Pirate’s Cove


Jamaica

Jamaica on varsin tunnettu peli, jolla on ikää jo kymmenen vuotta. Sen on suunnitellut trio Malcolm Braff, Bruno Cathala ja Sébastien Pauchon. BGG-ranking-sijoituksellaan 369 se on kaukana edellä muita merirosvosuoramme pelejä. Jamaica sopii kahdeksanvuotiaille ja sitä vanhemmille pelaajille, pelaajamäärä on 2-6 pelaajaa ja kesto puolesta tunnista tuntiin. Pelissä purjehditaan merirosvopaateillla Jamaican saarta ympäri, rahtina ruokaa, kultakolikoita ja tykinkuulia. Etenemisen määräävät nopat, jotka vuorossa oleva pelaaja kuitenkin voi oman valintansa mukaan jakaa aamu- ja iltajaksoiksi. Rata on jaettu ruutuihin, ja on suurta merkitystä sillä, minkälaiseen ruutuun pysähtyy. Jotkin ruudut ovat ilmaisia, jotkin maksavat ruokaa tai rahaa, ja joutuessaan toisen kilpapurjehtijan kanssa samaan ruutuun käydään taistelua. Tietyistä ruuduista saa erikoiskortteja, joiden vaikutus on negatiivinen tai positiivinen. Peli päättyy, kun ensimmäinen purjehtija pääsee maaliin. Pisteitä saa siitä, mihin saakka on edennyt kuin myös lastissa olevasta kultamäärästä. Erikoiskortit voivat tuoda lisäpisteitä tai viedä niitä.

Tatsin, anteeksi John Rackhamin, ruumassa on kultaa ja muonaa. Kannattaisi vielä hankkia tykinkuulia!
Annika: Oli pitkäaikaisena toiveenani saada tämä peli, ja viime synttärinä lokakuussa sitten lykästi. Dice Towerin Zee Garcia aina hehkuttaa Jamaicaa loistavana porttipelinä. Kyllähän tämä porttipeli onkin - melko helposti selitettävissä ja strategioinnin osuus on minimaalinen. Voittoon tarvitaan ennen kaikkea onnea. Parhaimmillaan Jamaica on isolla porukalla, kun sähläysfaktori on suurimmillaan ja joku onneton joutuu yhtä mittaa tykinkuulien kohteeksi. Alle viidellä pelaajalla törmäyksiä on liian vähän, ja peli käy hieman tylsäksi. Jamaican visuaalinen suunnittelu on aivan upeaa pelikoppaa myöten. On hauskaa, että pelaajat on nimetty kuuluisien merirosvojen mukaan.

Kaitsu: Dice Towerin Zee ja Sam ovat hehkuttaneet Jamaicaa niin paljon, että pelin oli omalla kohdallani hyvin vaikea täyttää odotuksia. Ulkonäöltään peli on kertakaikkisen upea, mutta sisältö ei vastannut toiveitani. Peli on vähän turhan tuurilotto, jotta nauttisin siitä mitenkään erikoisesti. Se sopii tietysti hyvin satunnaisempien pelaajien kanssa kivaksi ajankuluksi, mutta en oikein löytänyt itselleni siitä mitään kiinnostavaa. Sääli.

Pirater

Pirater vuodelta 1978 on listamme veteraani. Se on Scott Petersonin suunnittelema pääosin noppanheittoon perustuva peli, jonka pelaa noin vartissa. Peli sopii 8+-ikäisille, ja pelaajamäärä on 2-4. Kullakin pelaajalla on kolmipaattinen laivasto ja oma satama pelilaudan nurkassa. Tehtävänä on käydä hakemassa kulta-aarre laudan keskeltä ja tuoda se takaisin oman sataman ankkuripaikkaan. Liikkumisen määrittävät kaksi noppaa. Molempien noppien silmäluvun voi käyttää yhden laivan siirtämiseen tai yhdellä nopalla voi liikuttaa yhtä laivaa ja toisella toista. Laudan erikoisuus ovat pasaatituulet, joiden imuun päästessään voi liikkua myös kulmittaisesti. Pasaatituuliin kuitenkin pääsee vain tasaluvulla. Noppatuloksen voi käyttää vain jos pystyy liikkumaan täsmälleen sen osoittaman määrän. Toisten laivojen yli ei saa mennä. Kulta-aarteen voi varastaa laivasta, joka sitä kuljettaa, päätymällä tasaluvulla samaan ruutuun. Samalla ryöstetty laiva tuhoutuu. Myös tyhjän laivan voi tuhota samalla tavalla.

Taistelu merellä. Aarrelastissa oleva laiva pystyisi nopan vitostuloksella tuhoamaan ristisymbolisen laivan. Mutta ehkä sen
kannattaisi ennemmin palata kiireen vilkkaan kotisatamaan?

Annika: Pirater löytyi kirppikseltä Varissuolta muutamalla eurolla. Jahkailin sen ostamista, kun tunkit eivät enää kiinnosta. Nopean bgg-tutkailun jälkeen päätin kuitenkin tuoda pelin kotiin. Pelatessamme tätä ensin kaksin Kaitsu oli ensin aivan muissa maailmoissa, kunnes tajusi jossain vaiheessa, että tässähän on oikeasti peliä mukana. Näin vanhaksi peliksi mekaniikka on yllättävän hyvä. Kolmella pelaajalla peli on vielä parempi. Lopussa tulee vähän jumitusta, kun on vain muutama laiva jäljellä eikä meinaa tulla sellaisia noppalukuja, joilla pääsisi takaisin satamaan tai tuhottua sinne yrittävän, aarrelastissa olevan laivan.

Kaitsu: Yllätyin siitä, että tämähän on itse asiassa lähes abstrakti pelit, johon on lisätty vain ikäisekseen aika kivasti silmäkarkkia. Aarteena toimiva metalliraha ja tyylikäs pelilauta nostavat kyllä Piraterin osakkeita. Potentiaalisesti nopea ja tuuripainotteinen peli, mutta saattaa useammalla pelaajalla äityä varsin brutaaliksi ja samalla mielenkiintoiseksi kamppailuksi aarteesta. Cult of the New -jäsenkorttilaisten kannattaa silti kiertää tämä kaukaa. Ikäisekseen vetreä, mutta en nyt lähtenyt äidille tästä vielä kirjettä kirjoittamaan.

Kapten Gold

Reiner Knizian suunnittelema Kapten Gold on vuodelta 2005. Se on itse asiassa uudelleen teemoitettu versio pelistä nimeltä Fruit Spy. Tämä 15-20 minuuttia kestävä rykäisy sopii 3-5 pelaajan joukolle kahdeksanvuotiaasta ylöspäin. Meidän kokemuksen mukaan myös nuoremmille. Pelin tavoitteena on kerätä itselleen arvokkaimmat aarteet pelaamalla merirosvokortteja kuudelle saarelle. Saaret muodostavat yhtenäisen ringin, ja niitä kiertävät eri suuntiin Kapteeni Gold ja Ben Gun. Saarille jaetaan aarteita, ja pelaajat asettavat eri arvoisia merirosvokorttejaan nurinpäin näille saarille saadakseen aarteet itselleen. Aarteen saa merirosvoylivoimalla. Pelin päättyessä aarre jätetään kokonaan jakamatta sillä saarella, jolla Kapteeni Gold on. Ben Gun taas tuplaa sen saaren pistemäärän, johon päätyy pelin lopussa.

Kapten gold ja Ben Gun kiertävät kuuden saaren rinkiä, joiden aarteista pelaajat yrittävät saada osuutensa.
Annika: Tämäkin oli kirppislöytö, Kaarinan Ekotorilta. Minulla on vain yksi pelikerta takana. Sampo voitti, ja ihan rehellisesti! Kapten Gold on tyypillistä Kniziaa: matemaattinen yhtälö, jota ei ole juuri teemalla rasitettu. Ja kun siihen suhtautuu tällä tavoin, on peli ihan okei. Toimiikohan Fruit Spy -versio teemallisesti paremmin?

Kaitsu: HBO:n Black Sails -sarjan jälkimainingeissa tämä Stevensonin Aarresaareen pohjautuva peli tuntuu pikkuisen naurettavalta. Mutta… lastenpeliksi tämä Knizian matemaattinen harjoitelma on tasoa OK. Meidän kopiomme oli pelattu täysin hiirenkorville ja silti kaikki osaset olivat tallella. Se kertoo jotakin pelistä. Meidän kokoelmassamme ja jopa kuopuksen pelikokemuksella tämä on vähän turhan simppeli ja teematon.

HMS Dolores

HMS Dolores on tuorein peli näistä viidestä, se julkaistiin viime vuonna. Asialla olivat suunnittelupuolella Bruno Faidutti ja Eric M. Lang, ja kuvituksen puolella Vincent Dutrait. Peliä voi pelata 2-4 pelaajalla, yksi peli kestää 10-20 minuuttia ja ikäsuositus on 10+.

HMS Doloreksessa
pelaajat, merirosvot, jakavat valtaamansa laivan lastia. Ahneudella voi onnistua saamaan enemmän kuin muut, mutta pahassa tapauksessa myös menettää kaiken sillä vuorolla jaossa olevan. Päätökset aarteiden jakamisesta tehdään parittain kivi-paperi-saksi-menetelmällä. “Rauha” (käsi kättelyasennossa) tarkoittaa, että on valmis tyytymään niihin kortteihin, jotka ovat lähimpänä itseä. “Sota” (nyrkki) osoittaa aikomusta ottaa kaikki kortit itselle. “First pick” (peukalo ylhäällä) -merkkiä näyttävä pelaaja on valmis tyytymään yhteen korttiin, jos saa valita sen ensin sekä itseään lähimpien että kilpailijaa lähimpien korttien joukosta. Korttien jako määräytyy sen mukaan, mitkä symbolit pelaajat valitsevat. Esimerkiksi jos toinen näyttää peukaloa ja toinen sotaa, peukalopelaaja valitsee ensin yhden kortin ja sotapelaaja saa kaikki kolme muuta. Aarrekortit kerätään seteiksi eteen. Pelin päättyessä pisteitä saa sekä siitä setistä, jonka korttien yhteenlaskettu arvo on suurin, että siitä setistä, jonka arvo on pienin. Jos kahdessa tai useammassa setissä on sama arvo (koskien suuri- ja vähäarvoisimpia settejä), nekin lasketaan mukaan.

Kun toinen ehdottaa rauhaa ja toinen viittoo "First Pick", jälkimmäinen saa valita ensin yhden kortin neljästä. Sen jälkeen rauhaa ehdottanut pelaaja saa ottaa kaikki omalla puolellaan olevat kortit, eli yksi tai kaksi korttia.
Annika: Kaitsu osti tämän kun sai halvalla - ja kun näki että pelin on kuvittanut Dutrait-san ja suunnittelijoillakin on aikaisempaa kovaa näyttöä (Faidutti: mm. Citadels, Lang: mm. Blood Rage). Dutrait tai ei - koppa ja kortit olivat minusta vähän tylsät ja liian tummat. Mekaniikka on yksinkertainen, enkä ehkä siksi jaksanut nähdä vaivaa erityisen pelistrategian luomiseksi. Kivi-paperi-saksi-valintani olivat hyvin satunnaiset, enkä usko, että niihin enemmän ajattelutyötä panostamalla olisin saavuttanut oleellisesti erilaista pistetulosta. Kaksinpelissä neuvottelussa ei ole ideaa, koska yhteiset ennakkopäätökset korttien valinnasta eivät heilauta tilannetta oikein mihinkään suuntaan. Vaikka peli on näppärän lyhyt, en usko että tätä tulee pelattua kuin harvakseltaan.

Kaitsu: Joopa joo, uuden kultti ja SU&SD video vaikuttivat hinnan lisäksi ostopäätökseen. Brunot (Cathala ja Faidutti) ovat suht isoja nimiä, mutta en toistaiseksi ole päässyt pelaamaan herroilta mitään ison vaikutuksen tekevää. HMS Dolores on pelinä yhtä tyhjän kanssa. Vangin ongelma ei nyt kääntynyt millään tavalla kiinnostavaksi edes Eric Langin myötäavustuksella. Vincent Dutraitin osuus on rautaa, pidin aarrekorteista ja kopan kuvituksesta (joka esittää rantavedessä olevaa arkkua). Kivi-sakset-paperi pelimekaniikkana ei nyt vaan meillä kantanut Annikan kanssa kaksistaan yhtään mihinkään. Ohjeissa rohkaistaan käymään neuvotteluja ennen käsipuheita, mutta aika tylsältä tämä vaikutti. Useammalla pelaajalla homma tuskin paranee, downtime vain lisääntyy. Kokonaisuutena tämä on aika meh.

Pirate’s Cove (Merirosvopoukama)

Paul Randlesin ja Daniel Stahlin Pirate's Cove vuodelta 2002 on Jamaican ohella toinen tämän viiden suoran peleistä, jonka bgg-sijoitus on tuhannen paremmalla puolella. Lautapelit.fi on julkaissut siitä suomenkielisen painoksen Merirosvopoukama. Peli miellyttää ensi silmäyksellä. Pelilauta, kortit ja muu oheistauhka on kaikki kaunista. Merirosvopoukama on tarkoitettu 3-5 pelaajalle, joten se sopii pieniin illanistujaisiin ja perheille, jossa lapset ovat kouluiässä (ikäsuositus on 8+). Pelissä on tarkoitus kerätä mainetta ryöstelemällä pelilaudan saaria, voittamalla muita merirosvoja meritaistelussa ja hautaamalla aarteita aarresaarelle. Peliä pelataan aina 12 kierrosta, joten sen kesto on melko vakio: tunnista puoleentoista. Aivan alussa kukin pelaaja saa alkurahoillaan tuunata omaa laivaansa. Laivoilla on neljä ominaisuutta: purjeet, tykit, miehistö ja runko. Isoilla purjeilla ehtii taistelussa ampumaan ensiksi, miehet ja tykit vaikuttavat taistelussa heitettävien noppien määrään ja isompirunkoinen alus kantaa enemmän aarteita. Pelilaudalla on kuusi saarta ja Merirosvopoukama. Kaikki pelaajat valitsevat joka vuoro minne saarelle menevät valitsemalla kohteen salaa omasta kapteenin ruoristaan. Ruorit paljastetaan samaan aikaan. Jos pelaaja on ainoa laivana menossa saarelle, hän korjaa saarella olevan aarteen ja voi lisäksi ostaa saaren erikoistuotetta, kuten lisätykkejä, parempia purjeita ja miehistöä. Kapakkasaarelta voi ostaa kortteja, joista voi saada oman papukaijan tai muuta voittamisen kannalta hyödyllistä. Kun samalle saarelle on menossa useampi pelaaja (tai ennalta määrättyä reittiä kulkeva legendaarinen piraatti), syntyy taistelu. Vain voittaja saa aarteen itselleen, häviäjät joutuvat nilkuttamaan merirosvopoukamaan, jossa saavat korjata taistelussa vahingoittunutta alustaan. Kun ruuma alkaa täyttyä aarteista, on aika haudata ne aarresaarelle, mistä saa lisää mainetta. Kun kaikki 12 kierrosta on pelattu lasketaan mainepisteet ja eniten niitä haalinut voittaa.

Merirosvopoukamassa pelaajat varustavat oman laivansa neljää eri ominaisuutta: purjeita, miehistön määrää, tykkien määrää ja runkoa.
Annika: Kerrassaan kamala pelikokemus. Kärsin heti alussa pari isompaa takaiskua enkä siitä enää noussut, mikä oli erittäin epämotivoivaa loppupelaamisen kannalta. Harmi, sillä tässä pelissä olisi mielestäni komponenttien ja mekaniikkojen puolesta potentiaalia. Varsinkin laivan varustelu vaikutti kivalta - tai siis, vastustajat saivat sen toimimaan kivasti. Osuimme lukuisia kertoja Sampon kanssa samoille apajille, ja hän voitti meritaistelun joka kerta. Minulla taisteluvoiton mahdollisuudet huononivat jokaisen häviön myötä, kun paattini oli täynnä reikiä. Kaitsu taisi silti voittaa, hän kun ei joutunut taisteluun kertaakaan. ARGH. Lähdin pelipöydän ääreltä kiukkuisin mielin.

Kaitsu: Tästä pelistä minulla oli hyvin lämpimät muistot vuosien takaa. 200+ lautapeliä viisaampana oli pieni järkytys, kuinka epätasapainoinen kokonaisuus Pirate’s Cove on. Huonosta alusta ei selviä millään enää kärkitaisteluun. Jos tuon välttää, niin peli on ihan viihdyttävä. En oikein muista sellaista pelikertaa, jossa joku EI olisi saanut niin huonoa alkua, että peli ei olisi heti menetetty. Pelisuunnittelu ei ole noilta osilta enää tätä päivää.

Yhteenveto

Annika: Laitan nämä järjestykseen Jamaica - Pirater - Pirates Cove - Kapten Gold - HMS Dolores. Kyllähän Pirates Cove on paljon vakavammin otettava peli kuin Pirater, mutta koska oma peli meni plörinäksi pelisuunnittelijan virheen takia (näin väitän! eikä tämä ole vain minun kokemukseni!), rankaisen sitä jättämällä sen kolmanneksi. Jamaica on tasapainoinen kokonaisuus, jota pelaan mielelläni, jos porukka ja sen koko ovat oikeat. Pirater oli positiivinen yllätys, Dolores negatiivinen. Kapten Gold on hajuton ja mauton neutri. No, ei se myöskään sellaisena ärsytä.

Kaitsu: Nyt kun katson mitä olen kirjoittanut näistä viidestä pelistä, niin suorastaan masennun. Ihan oikeasti piraattiteema on mulle mieluinen, mutta nämä kaikki pelit ovat enemmän tai vähemmän huonoja tai yksinkertaisesti mitäänsanomattomia. Järjestyksen löytäminen on vaikeaa ja suoraan sanottuna turhan tuntuista. Jamaica voittaa ehkä silmäkarkin ja helppoutensa voimalla, mutta ei sen pelaaminen mitenkään ajatuksena sykettä nosta. Pirate’s Covessa on ehkä eniten peliä, mutta joku siinä hyvin todennäköisesti joutuu jo ekalla vuorolla tyytymään jumbotilaan hävitessään ensimmäisen taistelun. Piraterin selvä kolmossija pistää vähän vihaksi. Jumalauta, eikö tästä aiheesta muka saa mitään pelikelpoista aikaiseksi?!! HMS Dolores lentäisi seinään ilman Vincent Dutraitia ja Kapten Goldin voisi haudata takapihalle, mutta ei se nyt oikeasti ole lastenpeliksi erityisen huono.

Pienellä tasapainottamisella Merirosvopoukamasta voisi
saada kelpo pelin.
Annika: Niinpä, mitään erityisiä helmiä ei tullut mukaan tähän suoraan. Meiltä puuttuvat kovan luokan merirosvopelit! Vaikkakin Jamaicasta olen kanssasi eri mieltä. Minusta se on laatupeli.

Kaitsu: Ludoteekissamme on selvä vajaus hyvälle piraattipelille. Tulee heti mieleen ainakin kolme peliä, jolla olisi ollut saumaa pestä tämä viisikko, jos vain oltaisiin päästy joskus niitä kokeilemaan. Merchants & Marauders, Libertalia ja Dead Men Tell No Tales olisivat kiinnostavia tuttavuuksia, ehkä myös Rum & Bones. Kickstarterista saapui juuri italiankielinen Arrr!!!-korttipeli PnP-tiedostona, mutta sen askartelu pelikuntoon vaatii vielä uusia kortinsuojia ja meikäläiselle jotain aputekstejä, jotta hahmotan mitä kortit tekevät.

Annika Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

4 kommenttia:

  1. Niinpä. Se nyt on aika "tunnettu" havainto, että hyvät merirosvoaiheiset pelit ovat vähissä. Edellä mainituista viidestä mahdollisesta paremmasta merkkaripelistä itselleni on tuttu 'Merchants & Marauders', joka ei kyllä omaa sydäntäni valloittanut, mutta kannattaa toki kokeilla jos mahdollisuus siunaantuu. M&M:ssä häiritsi keston lisäksi se, että epäonnistuminen "nollaa" oman kehityksen ja aloitat taas sillipurkista alusta. Hieman sitä olisi muutenkin saanut hioa euromaisemmaksi, mutta monet tuosta tykkäävät ihan tuollaisenaan. Omat vinkkini menevät europelien puolelle eli 'Rum & Pirates' on veikeä merirosvoteemainen pisteidenkeruu peli ja vaikka Stefan Feldin käsialaa onkin, niin poikkeaa isosti miehen muusta recordista. Toinen vieläkin kovempi suositus osuu 'Plunder' -pelin kohdalle (suora linkki BGG:n, kun samannimisiä on useita: https://boardgamegeek.com/boardgame/146094/plunder), mutta isolla varauksella: jollei päättelypelit kiinnosta, niin sitten tämä kannattaa unohtaa. Plunderissa etsitään toisten merirosvojen aarteita ja nopeammin toistensa aarteet löytävät palkitaan paremmin. Teeman tässä voisi vaihtaa miksi tahansa, mutta merkkariteema sopii kyllä oikein hyvin. Pistäkää nimi mieleen ja peliarvostelukin on luvassa lähiaikoina blogissani. Joka tapauksessa kiitokset mielenkiintoisista jutuista ja pitäkää merirosvolippu korkealla jatkossakin. :)

    VastaaPoista
  2. Ihan tuntemattomia nimiä olivat ennestään nuo kaksi mainitsemaasi peliä, mutta nyt pääsivät seurantaan. Tuo M & M edistyksen nollautuminen tuntuu tosiaan vähän pöllöltä ratkaisulta. Harmittaisi niin pirusti moinen kohdalle osuessa.

    Hyvää tahtia on näkynyt sielläkin päässä tulevan päivityksiä blogiin, tsemppiä tekemiseen. Odotellaan Plunderin arvioon pääsyä!

    VastaaPoista
  3. Merchant & marauders on kyllä selkeä merirosvopelien ykkönen, mutta kesto tekee sen että harvemmin pääsee valitettavasti pöydälle.

    Toinen mihin kannattaa tutustua on Libertalia, en tiedä toimiiko kahdella pelaajalla niin hyvin mutta kolmin+ pelaajalla tämä on kyllä täyttä herkkua alusta loppuun. Selkeästi helpompi suositella laajemmalle skenelle kuin M & M:ää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelimekaniikat näyttävät Libertaliassa mieleisiltä, kuten myös ulkonäkö. Pitää tämäkin koeajaa. Kiitti kommenteista!

      Poista