Sweet Spot - ja Wimbledon mylvii

by 19.05.00 0 kommenttia

Hikistä kamppailua. Sitä viimeiset kolme varttia ovat Rogerille olleet. Hän osaa yleensä lukea vastustajansa peliä ja arvata tämän seuraavat siirrot, mutta nyt hiki valuu noroina ohimoilta alas, voimat hupenevat ja ajatus hämärtyy. Sen sijaan Kovic verkon toisella puolella vaikuttaa saaneen kuormakaupalla uutta tsemppiä voitettuaan edellisen rallin.

Singaporelaiselta Medieval Lords -pelistudiolta on ilmestynyt tenniskentille sijoittuva Sweet Spot -korttipeli, jota pääsimme Kickstarterista hankittuna print&playnä kokeilemaan.

Sweet Spot on taktinen korttipeli, jossa kukin pelaaja omaksuu yhden tennisammattilaisen roolin. Tutun kuuloisilla Serenalla, Andrella, Rafaelilla ja kumppaneilla on kullakin omat erikoisvahvuutensa. Kentälle mennään joko kaksin- tai nelinpelin merkeissä. Virallisesti peli on 1-4 pelaajalle, eli jopa yksinpelivaihtoehto löytyy.

Pelin sydän muodostuu syöttö-, palautus- ja taktiikkakorttipakoista. Menestymisen kannalta on olennaista pelata oikea kortti oikeaan aikaan ja pitää huolta siitä, että ei väsytä itseään ennen aikojaan.

Peli koostuu vihreistä palautus-, sinisistä taktiikka- ja punaisista syöttökorteista.

Taitava pelaaja ottaa pallon haltuun ja juoksuttaa vastustajaansa

Numerorata simuloi pelikenttää.
Pallon liikkeitä simuloidaan varsin näppärällä numeroradalla, joka ottaa huomioon lyönnin voimakkuuden. Alkusyöttö määrää, mistä numerosta lähdetään liikkeelle, yleensä jostain 20 tienoilta. Palautuksilla joko vähennetään tai lisätään tätä lukua (esimerkiksi Passing Shot -5, Moon Ball +5). Sweet Spot on kohta, johon osumalla vastustaja ei voi enää tehdä palautusta, ja se sijaitsee radan kohdassa 0-3. Jos pallo päätyy välille 4-6, se osuu verkkoon. Jos palautus menee nollan ali, se tuomitaan ylipitkäksi.

Pelaajat koettavat sijoittaa pallon sellaiselle numerolle, että vastustaja ei pääse lyömään palloa sisään mutta palauttaa sen sellaiselle luvulle, josta itse pystyy iskemään Sweet Spotin. Useimmat lyönnit väsyttävät pelaajia, eli alun 10 staminapistettä hupenevat. Voimien tuhlailu alkupelissä kostautuu nopeasti ja on ongelma todennäköisesti kaikkien loppuerien ajan. Kilpakumppanin hengästyttäminen onkin varsin kelvollinen taktiikka.

Kerron esimerkin: Pete aloittaa Big Serve -syötöllä (aloitusarvo 23, -1 stamina). Andy pelaa Back Hand -palautuksen (-5, stamina -1). Pallon arvo on siis 23-5 = 18. Andy ei joudu tässä tapauksessa laskemaan staminaansa, sillä hänen erikoisominaisuutensa sallii hänen lyödä yli 18 arvoiset palautukset ilman staminan vähenemistä.

Taktiikkakortit voivat pelastaa ottelijan tiukasta tilanteesta tai ajaa vastustajan kiipeliin.

Hyvin taktikoitu on puoliksi voitettu

Taktiikkakorteilla pystyy tekemään erilaisia asioita, joilla voi vaa’ankielen kääntää omaksi edukseen. Esimerkiksi Bench-kortilla voi huilia erien välillä tehokkaammin eli palauttaa staminaa enemmän kuin säännöt muutoin sallisivat. Brutaliser on varsinainen killeri, jos kilpakumppani joutuu palauttamaan sellaisen vähäisellä staminalla. Se nimittäin pakottaa hänet vähentämään kolme lisästaminaa palautuksensa yhteydessä. Joitakin taktiikkakortteja voi käyttää vain tietyissä numeroradan kohdissa. Jotkin taktiikkakortit pelataan väärinpäin tavallisen palautuskortin parina, jolloin vastustaja ei voi olla täysin varma, millainen kortti olisi nokkelinta pelata seuraavaksi. Piilokortti kun paljastetaan vasta vastustajan palautuksen jälkeen.

Eriä pelataan kolme tai, mikäli jompikumpi pelaajista voittaa molemmat kaksi erää, kolmatta erää ei enää tarvita. Kaikkinensa peli kestää kaksinpelimoodissa noin 20-45 minuuttia, yksinpelissä vähemmän. Nelinpeli on meiltä vielä kokeilematta.

Sweet Spot simuloi hienosti tenniskentän tapahtumia ja tunteita

Kymmenellä pelaajahahmolla on kullakin
 omat erityisvahvuutensa.
Sweet Spot välittää hyvin tennisottelun tunteen, kun pallo lentää verkon yli ja tilanne kiristyy lyönti lyönniltä kohti ratkaisua. Väsymyksen lisääntyessä ja käsikorttien vähetessä alkaa epätoivoisesti miettiä, miten voisi ratkaista tilanteen edukseen. Taktikointi ja vastavedot vastustajan kortteihin tuovat mieleen tulisen Magic the Gathering -kamppailun.

Viisautta ja malttia tarvitaan siinä, että taktiikkakorttien ja palautuskorttien lukumäärien suhde on optimaalinen. Taktiikkakorttien nosto nimittäin aina houkuttaa, koska niillä voi saada vastustajan todella tiukille. Ohraisesti kuitenkin käy, jos niitä haalii käteensä liikaa! Nimittäin suuren osan taktiikkakorteista voi pelata vain yhdessä palautuskortin kanssa, ja jos palautuskortteja ei ole tarpeeksi tai niiden välillä ei voi tehdä valintaa, oma peli ajautuu umpikujaan.

Olemme viettäneet todella jännittäviä hetkiä Sweet Spotin parissa. Staminan hyytyminen nollaan on ratkaissut monta palloa, mutta yhtä hyvin taidokkailla (tai onnekkailla?) palautuksilla ja taktiikkakorttien peluulla on ollut osuutta voittoon. Paras tunne on tullut siitä, kun on päässyt juoksuttamaan vastustajaansa kuin marionettia. Monesti sitä on seurannut hurja kosto heti seuraavassa erässä.

Tekisi melkein mieli kutsua tätä helposti omaksuttavaa, mutta paljon sisältöä tarjoavaa peliä nerokkaaksi. Teeman valinnassa on otettu riski, sillä tennis ei ehkä säväytä korttipelin aiheena kovin laajaa yleisöä. Kaitsu olisi pitänyt enemmän, jos teemana olisi ollut Dominic Huangin haastattelussamme mainitsema samuraiden kaksintaistelu.

Annika Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti