Pairs - onks täs pelii?

by 19.32.00 0 kommenttia

"A New Classic Pub Game”, lukee Pairs-askin kyljessä. Peli saapui sopivaan saumaan uudenvuodenaatonaattona, jolloin en rehellisyyden nimissä olisi joulun pelisessioiden jäljiltä jaksanutkaan mitään monimutkaista. Mutta onko Pairs jo liiankin yksinkertainen? Onko siinä peliä?

Pairs julkaistiin vuonna 2014, ja alkuperäinen hedelmäteema (joka meilläkin on) on saanut jatkokseen liudan muilla teemoilla toteutettuja pakkoja, kuten Antique, Goddesses of Cuisine ja Pirate. Ja lisää teemoja on tulossa, eli kyseessä on ilmeisen menestynyt peli. Kortteja mahtuu läiskimään 2-8 pelaajaa, ja kestoksi ilmoitetaan vartti. 2-3 pelaajalla meidän kokemuksemme mukaan viisi minuuttia on lähempänä totuutta.


Kirsikka ja paprika ovat ok, mutta kaksi paprikaa huono homma

Säännöt ovat helpot. Tehtävänä on vältellä parien, eli kahden samanlaisen kortin saamista omaan rivistöön. 55 kortin pakka koostuu kymmenestä erilaisesta kortista, joiden arvo on 1-10. Ykkösen arvoisia kortteja on yksi, kakkosen arvoisia kaksi, kolmosen arvoisia kolme ja niin edelleen. Pelin alussa poistetaan viisi korttia ja loput asetetaan nostopakaksi keskelle pöytää. Pakan alimmaisena on erikoiskortti. Jokaisella pelaajalla on alussa edessään oikeinpäin yksi kortti, ja tästä rivistö lähtee kasvamaan. Vuorossa oleva pelaaja voi joko ottaa uuden kortin pakan päältä tai “luovuttaa” ja siirtää jo pöydälle käännetyn korttinsa pisteytyspakkaansa. Pisteet ovat huono juttu: se joka on ensimmäisenä kerännyt tietyn määrän pisteitä, häviää, ja peli loppuu tähän. Oman korttinsa sijasta pelaaja voi valita myös toisen pelaajan edessä olevan kortin, mikä kannattaakin tehdä, jos jollakulla on pienempiarvoinen kortti. Aina, kun tekee pisteytyksen, mahdolliset muut kyseisen pelaajan edessä olevat kortit siivotaan nostopakan alle, ja seuraava vuoro alkaa puhtaalta pöydältä.

Hyvis-päärynä ja pahis-valkosipuli.

Jos pelaaja valitsee pakan päällimmäisenä olevan kortin ottamisen, hän kääntää sen eteensä toisen / muiden korttiensa viereen. Mikäli kortin arvo on eri kuin muissa pelaajan edessä olevissa korteissa, hän on välttänyt (miinus)pisteiden ottamisen ja vuoro siirtyy seuraavalle. Jos taas kortissa on sama arvo kuin missä tahansa pelaajan jo pöydällä olevissa korteissa (pisteytettyjä kortteja ei huomioida), hän joutuu ottamaan kyseisen kortin pistepakkaansa ja kaikki saavat siivota edessään olevat kortit takaisin nostopakan alle. Riski kahden samanlaisen kortin saamiseen on tietysti sitä suurempi, mitä suurempiarvoisia kortteja omassa rivistössä jo on, suuriarvoisia kortteja kun on kaikkein eniten. Kun nostopakka on käyty kokonaan läpi eli päällimmäisenä on erikoiskortti, poistetaan viisi korttia lisää. Häviöön johtava pistemäärä riippuu siitä, kuinka monta pelaajaa pelissä on. Esimerkiksi kahdella pelaajalla raja on 31 pistettä ja kolmella pelaajalla 21.

Voiko tosipelaaja tykätä tästä?

Pairs on kuin noppatuuripeli, jossa nopat on korvattu korteilla, tuumin monta kertaa pelien aikana. Minä kun satun olemaan enemmän kortti- kuin noppanaisia, tämä oli tietyllä tavalla plussaa. Mutta näin puhtaat tuuripelit eivät kuitenkaan jaksa innostaa pitkään. Puolisolle Pairs on No Thanks yksinkertaistettuna, jatkuvaa valintaa siitä, ottaako riskillä vielä yksi kortti vai suosiolla pienempi määrä miinuspisteitä kuin mitä riskin toteutuminen aiheuttaisi. Myös take that -mekaniikkaa on hiven mukana, esimerkiksi pieniarvoisen (jopa himoitun päärynän) ottaminen kilpailijan rivistä juuri ennen kuin tämä itse olisi sen ottanut. Aitoa peliä Pairsissa on silti auttamattoman vähän. Viimeksi pelatessamme alkoi näkyä se ongelma, että pelissä ei tarvitse ajatella. Ajatukset lähtivät iloisesti harhailemaan ja koko ajan joku kysyi, että kenen vuoro olikaan. Viereisen pöydän Mallorcan pelaajat olisivat voineet hyvin pelata sivutoimisesti Pairsia kanssamme.

Pairs-pakkaan on kehitetty tukku muita pelejä, joiden säännöt löytyvät BGG:stä. Niitä mekin varmaan kokeilemme ennen pitkää. Pientä muokkausta olemme jo itsekin tehneet, eli hivuttaneet pisterajoja ylemmäs. Siltikään emme ole vielä kertaakaan saaneet koko pakkaa läpi, mikä on vähän tylsää. Luulen, että pelistä saisi enemmän hauskuutta irti ja enemmän sisältöä vähintään viidellä pelaajalla, mitä emme ole toistaiseksi päässeet kokeilemaan.

Kuvitus vaihtelee ihan nätistä rumaan. Valkosipuli ja varsinkin sieni ovat aivan kamalat (ja eiväthän ne edes ole hedelmiä, hyvänen aika!). Päärynässä ja persikassa on jopa kauneutta. Kuvituksen kanssa olisi voinut leikitellä, esimerkiksi retro-jaffa olisi muikea ja itse ostaisin mielelläni (muista peliarvoista viis!) koiraroturyhmäpakan, niitä ryhmiä kun on kätevästi juuri kymmenen.
Kaikesta tästä valituksesta huolimatta Pairs pysyy vielä kokoelmassamme. Kuten mainitsin, isolla porukalla emme ole vielä pelanneet, ja yksinkertaisuudessaan peli ehkä täyttää jonkin ekolokeron. Sitä paitsi, ei pidä lausua viimeistä tuomiota ennen kuin peliä on kokeiltu sen luonnollisessa elinympäristössä, pubissa.

Annika Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti