Viiden suora: taskukokoiset noppafillerit

by 16.13.00 0 kommenttia

Tässä viiden suorassamme esittelemme taskukokoisia noppafillereitä. Molemmat määritelmät ovat joustavia: yksi mukaan päässeistä peleistä ei mahdu kuin ison miehen haalarin etutaskuun, ja fillerimäinen kesto ei aina ole taattu, kun nopat pomppivat mihin tulokseen haluavat.


Yhtä kaikki, nopat ovat kaikissa näissä viidessä pelissä pääroolissa. Pyysimme tällä kertaa keskusteluun mukaan lautapelikonkari Timo Lindin, jonka kokoelmasta kolme käsiteltävistä peleistä on.

Otimme mukaan seuraavat pelit:

Ligretto Dice
Dragon Slayer - The Dice Game with a Twist

Qwixx
Age of War
Zombie Dice 
ja Zombie Dice 2: Double Feature

Ligretto Dice

Ligretto Dice vuodelta 2009 on Inka ja Markus Brandin suunnittelema erittäin noppaisa peli. Sitä suositellaan kahdeksanvuotiaasta eteenpäin ja kestoksi ilmoitetaan 20 minuuttia. Ligretto Dice on nopeatempoinen ja yksinkertainen. Pelilaudaslla on neljä saraketta, johon on kuvattu noppaluvut kasvavassa järjestyksessä. Peliin sisältyy 24 noppaa neljässä eri värissä. Nämä nopat on tarkoitus sijoittaa tälle laudalle nousevassa järjestyksessä värin mukaan. “shake, throw and place” -tahdissaan, eli noppia ei heitellä yhtäaikaisesti. Kun ensimmäinen on päässyt kaikista nopistaan eroon, muiden pelaajien jäljelle jääneiden noppien pisteet lasketaan. Kierroksia on 3 kertaa pelaajien määrä. Lopussa vähiten pisteitä kerännyt on voittaja.

Nopat jaetaan pelaajien kuppeihin, ja alkuhuudahduksen jälkeen pelaajat kopauttavat noppansa pöydälle. Laudalle sopivat nopat laitetaan sinne nopeasti ennen vastustajia, ja sen jälkeen nopat kerätään uudelleen kuppiin heitettäväksi. Pelaajat etenevät omassa
Noppia sijoitetaan yhteiselle laudalle.

Timo: Tässä pelissä nopeus ja havainnointikyky ovat valttia, ja tätä jaksaa ehkä kaksi kertaa pelata peräkkäin. Peli sopii pitkien fillerien välissä pelattavaksi. Ei aiheuta hirveästi intohimoja.Tämä oli Annikalle tunkki. Peli aiheuttaa hätääntyneitä parahduksia ja satunnaista naurua, joten siitä pieni plussa.

Annika: Ei tämä missään nimessä tunkki ollut! Tätä oli yhtä hauska katsella itse vierestä (hauskempaakin?) kuin pelata itse mukana. Minua katsos vain harmitti, kun olin niin tumpelo oman noppasettini kanssa. Olin vasta pääsemässä kärryille siitä, että kannattaa tarkkailla muidenkin heittämiä noppalukuja, kun peli olikin yhtäkkiä jo ohi. Ligretto Dicen voin kuvitella toimivan erinomaisesti aivojen nollaajana ja tunnelman piristäjänä parin raskaamman pelin välissä.
Jokaisella pelaajalla on oma noppakuppi.

Kaitsu: Yleensä en kauheasti nopeuspeleistä perusta, mutta tämä oli hauska tuttavuus. Pyrin itse heittämään noppia koko ajan, enkä jäänyt hirveästi katselemaan tai odottelemaan, jos vaikka joku toinen saisi välistä puuttuvan nopan laitettua paikoilleen. Monesti kävi niin että seuraavaa noppasatsia heitellessä kirosin, että en ollut odottanut sekuntia pidempään. Tämä on älyttömän nopea pelata ja oppia, kyllä tälle oma paikkansa on.

Dragon Slayer - The Dice Game with a Twist


Dragon Slayer - The Dice Game with a Twist ilmestyi vuonna 2014, ja sen on suunnitellut David J. Mortimer. Suositusalaikäraja on 14 vuotta, peli kestää vartin, ja sopiva pelaajamäärä on 2-5. Nimen ja kannen perusteella pelissä jahdataan lohikäärmeitä. Tässä lohikäärmejahdissa pitäisi olla erityistä potkua - a twist. Miten tylsältä vaikuttavaan onnenkoetuspeliin saadaan potkua?

Dragon Slayerissä pelottomat soturit etsivät lohikäärmeen ja surmaavat sen. Samalla soturien on varottava lohikäärmeiden hyökkäyksiä. Soturin lyötyä lohikäärmeen, voi hän jatkaa maineen ja kunnian etsimistä löytämällä lisää lohikäärmeitä tai tulla kärvennetyksi. Lohikäärmettä edustaa kolme lohikäärmenoppaa kolmessä eri värissä - sininen, vihreä ja punainen, tässä haasteellisuusjärjestyksessä. Soturia edustaa kolme noppaa, jotka ovat samalla elämäpisteet. Vuoronsa aikana pelaaja heittää sekä valitun lohikäärmeen nopat että soturinopat. Lohikäärmenopissa on kuvattuna pää, siivet, häntä, vuori ja hönkäys. Soturinopissa on kuvattuna kirves, kilpi ja hönkäys. Noppatuloksen pää, siipi tai häntä laitetaan sivuun odottamaan kunnes koko lohikäärme on löytynyt. Vuori tarkoittaa että lohikäärme lymyää vielä jossain. Kun lohikäärme on löytynyt, on se lyötävä. Noppatuloksen kirves hoitaa tämän. Noppatuloksen hönkäys on torjuttavissa kilvellä. Jos kilpeä ei ole, menettää yhden soturinopan. Vuoro jatkuu heittämällä jäljelle jääneet lohikäärme- ja soturinopat uudestaan. Tässä on yksi tämän pelin onnenkoetuselementti. Tunne on aika epätoivoinen kun jäljellä on yksi soturinoppa ja kolme lohikäärmenoppaa. Jahtia on jatkettava kunnes lohikäärme on lyöty tai jahti päättyy soturinoppien loppumiseen.

Pelaaja on ollut onnekas ja ensin löytänyt lohikäärmeen (siniset nopat) ja sen jälkeen voittanut sen taistelussa (kirves).


Kun lohikäärme on löytynyt ja surmattu, pelaaja päättää jatkaako jahtia. Jos haluaa jatkaa, valitaan uusi lohikäärme ja jatketaan jahtia jäljellä olevilla soturinopilla. Jos ei halua jatkaa, löydetyt lohikäärmeet pisteytetään ja vuoro siirtyy seuraavalle. Tässä kohdassa tulee tämän pelin potku - a twist. Ennen pisteytystä toiset pelaajat voivat tehdä haasteen. Haasteen hyväksyessä pelaaja jatkaa jahtia ja saa onnistuessaan tuplapisteet. Jos epäonnistuu, ei saa pisteitä ja haastaja palkitaan 5 pisteellä. Jos ei hyväksy haastetta, pelaaja saa vai puolet pisteistä ja haastaja saa 5 pistettä. Pelaajan voi haastaa vain yhden kerran vuoron aikana. Jokaisella pelaajalla on yksi haastemahdollisuus koko pelin aikana, joten haasteen ajoitus on oleellista. Peliä jatketaan kunnes joku pelaajista saavuttaa 40 pistettä ja kierros pelataan loppuu. Eniten pisteitä saanut on voittaja.

Timo: Tämä on kiva filleripeli 2-5 pelaajalle. Nopeasti pelattavissa ja opetettavissa. 14+ ikäraja on hämmentävä. Selitettävissä ehkä pelintekijöiden varovaisuudella. Toinen syy on haaste, jonka käsite voi olla hankala. Peli on mukava filleri. Minulle tässä pelissä on kiva puoli se, että pelin opetti itse pelin suunnittelija David J. Mortimer Essenissä vuonna 2014. Pelinä tämän vaikeus vastaa suunnilleen Zombie Dicea.

Annika: Peli on selvästi parempi neljällä kuin kahdella pelaajalla, koska haastamisia tulee enemmän. Ekassa pelissä monet lähtivät varovaisesti liikkeelle helpoimmalla noppasarjalla tai jotkut uskalikot keskisarjalla. Jossain vaiheessa huomasi, ettei punainenkaan sarja ole ollenkaan mahdoton. Kaksinpelissä Kaitsun kanssa minulla oli ihan mieletön tuuri monessa heitossa, ja punainen sarja tuntui tulevan täyteen yhtä helposti kuin ekassa pelissä sininen. Haastamiset käytettiin molemmilla pelikerroilla loppuun jo varhaisessa vaiheessa, mikä loivensi draaman kaarta.

Kaitsu: Kokeilin tätä vain kaksinpelinä Annikan kanssa, joten aika rajoittunut kokemus tästä jäi. Tuntui, että lohharin tappohommat oli aika helpoksi tehty: se push-your-luck tuntui tulevan vasta siinä vaikeimman draakkonin kohdalla. Ehkä se oli pelkkää tuuria. Ei herättänyt erityisesti halua uusintakierrokseen.

Qwixx


Noppia on Qwixxissä puoli tusinaa.
Qwixx on vuodelta 2012, ja sen on suunnitellut on Steffen Benndorf. Tästä viiden suorasta Qwixxin vaikeusaste on BGG:ssä korkein, 1,15 /5. Ei mitään rakettitiedettä siis tämäkään. Peliä suositellaan 8 ikävuodesta ylöspäin ja sen kestoksi ilmoitetaan vartti. 2-5 pelaajaa heittelee noppia ja kerää tuloksia omiin lomakkeisiinsa. Pistelistoissa on allekkain rivit punaisille, keltaisille, vihreille ja sinisille tuloksille välillä 2-12. Kahdessa värissä pisteiden kerääminen lähtee alhaalta (kakkosesta) ylöspäin (12:en saakka) ja toisessa kahdessa värissä päinvastoin. Heittovuorossa oleva pelaaja heittää kuutta noppaa: kahta valkoista ja yhtä kunkin pisteytettävän värin mukaista. Valkoisten noppien yhte
ensä osoittaman silmäluvun määrä on jokaisen pelaajan vapaaehtoisesti rastittavissa jonkin värin pisteytysriviltä. Noppien heittäjä voi lisäksi laskea yhteen valkoisen nopan ja jonkin värillisen nopan silmäluvun, ja ruksittaa vastaavan kohdan pistelistaltaan. Pisteytysrivejä saa täyttää vain vasemmalta oikealle, ja noppien heittäjän on miinuspistesanktion uhalla pisteytettävä vähintään yhtä väriä. Peli loppuu, kun tietty määrä värejä on lukittu (eli joku pelaajista on saanut pisteytysrivin riittävän täyteen) tai kun sanktioita on kertynyt tietty määrä. Voittaja on se, jonka pisteytysrivien ja sanktiorivin nettotulos on suurin.

Jokaiselle värille valkoista lukuun ottamatta
on oma pisteytysrivinsä.

Kaitsu: Halusin ehkä pitää tästä enemmän kuin lopulta pidin. Se, että koko ajan on jotain seurattavaa on hyvä keksintö. Jos tähän olisi liimattu päälle jokin teema, pitäisin ehkä vähän enemmän. Ei huono, mutta ei ole tullut kuukausiin sellaista oloa, että “hei, pelataampa erä Qwixxiä”.

Annika: Tämä on Yatzy-johdannainen edistyneemmällä mekaniikalla. Epäonnistuneita riskinottoja pystyy ehkä paikkaamaan hieman paremmin kuin Yatzyssa? Qwixxissä epätietoisuus voittajasta säilyy pidempään, mikä on plussaa. Veimme tämän nimipäivälahjaksi äidilleni (Yatzy-fanille), ja peli oli hänestä ihan jees, aivan kuten arvelimme.

Timo: Tämä on kiva pikku noppapeli. Mielestäni Yatzyä tässä on vain nopanheitto ja osittaisen noppatuloksen käyttö. Ei edes uudelleen heittoa. Hyvää tässä on odotteluajan vähäisyys, koska toisen vuoron aikana voi reagoida. Toisten pelaajien ruksituksia joutuu tarkkailemaan.

Annika: Totta, tarkkana pitää olla myös vastustajien rivien täyttymisen suhteen. Jokaiselle riville kannattaa laittaa rukseja, koska harmittaa aivan vietävästi, jos joku ehtii sulkea rivin ennen kuin sitä on itse edes kunnolla aloittanut.

Age of War


Reiner Knizian suunnittelema Age of War julkaistiin vuonna 2014. Sen kestoksi ilmoitetaan 20 minuuttia. Peli sopii 2-6 pelaajalle 14 ikävuodesta ylöspäin. Teemana on linnoitusten valloitus, mitä demonstroivat keskelle pöytää pelin alussa asetettavat 14 erilaista korttia. Kunkin linnoituksen valloitus vaatii tietyn noppatuloksen, esimerkiksi kaksi jousipyssyä ja yhden daimion. Näitä symboleita heitetään erikoisnopilla, joita on seitsemän. Heitettävien noppien määrä hupenee yhdellä jokaisella heittokerralla. Pelaajan täytyy etukäteen kertoa, mitä linnoitusta hän yrittää valloittaa. Mitä vaikeampi tavoite on, sen enemmän on pisteitä tarjolla. Linnoituskortin voi myös yrittää anastaa kanssakilpailijalta, mutta tällöin symbolivaatimuksia on enemmän kuin pöytäkortin valloitusta yritettäessä. Kortit on jaettu sarjoihin, ja jos onnistuu saamaan koko sarjan, kortit saa kääntää ylösalaisin eikä niitä voi enää anastaa. Loppupisteet lasketaan, kun viimeinenkin pöydällä olevista linnoituskorteista on vallattu.

Tällaisella noppatuloksella irtoaisi kahden pisteen arvoinen Matsuyama-linnoitus. Kolmessa rivissä oleva "hinta" täytyy saada erillisillä heitoilla, vähenevillä noppamäärillä.

Timo: Tätä peliä olen pelannut kaksi kertaa. Yhden kerran täydellä kattauksella ja yhden kerran kaksin poikani kanssa. Suurin heikkous tässä pelissä on isommalla porukalla pelatessa odotusaika omalle vuorolle. Kaksin pelatessa tämä ei ole ongelma. Pidän pelistä.

Annika: Pelille ilmoitettu kesto on todellakin vain suuntaa-antava, jos sitäkään. Kaikkihan riippuu niin suuresti siitä, millaiseen asentoon nopat heilahtavat. Eräänä myöhäisiltana otimme tämän “kevyeksi lopetusfilleriksi” muiden pelien päälle, ja istuimme noppaa heittelemässä varmaankin puolitoista tuntia. Siinä vaiheessa alkaa jo olla sama, kuka voittaa, kunhan matsi saadaan päättymään. Joskus sitten taas noppailu on oikeasti ohi parissakymmenessä minuutissa ja nimitys filleri perusteltu. Tykkään tästä pelistä! Kilpailijan linnoitusten varastaminen tuntuu oikein mainiolta, ja jos käy toisinpäin, kaikki onkin yhtäkkiä kovin epäreilua. Tunteet ailahtelevat siis laidasta laitaan, niinkuin pelatessa kai kuuluukin.

Kaitsu: Ensimmäiset pari pelikertaa olin ihan täpinöissäni tästä. Onko Knizia tehnyt pitkästä aikaa pelin, josta pidän ihan tosissani? Sitten alkoi tulla niitä pelejä, jotka jatkuivat loputtomiin voittajan ollessa selvillä jo pitkään. Osa linnakkeista on ihan turhan hankalia, mikä venyttää tarpeettomasti kestoa. Tämä on listalle minulle Dragon Slayerin vastakohta. Se oli vähän liian helppo ja Age of War taas hiukan liian vaikeaksi säädetty todennäköisyyksien osalta.

Zombie Dice ja Zombie Dice 2: Double Feature


Steve Jacksonin Zombie Dice julkaistiin vuonna 2010. Se on kestoltaa 10 -20 minuuttia ja soveltuu kymmenvuotiaille ja sitä vanhemmille. Otimme mukaan myös lisäosan “Zombie Dice 2: Double Feature”, joka on vuodelta 2012.

“Syö aivoja, älä tule ammutuksi.” Pelaajat ovat zombeja, jotka metsästävät ravinnokseen aivoja. Apajilla on 13 noppaa, joista pelaaja oman vuoronsa alussa ottaa heitettäväkseen kolme. Aivosymbolista saa vuoron lopussa yhden pisteen, ja jalanjälkisymboli antaa mahdollisuuden heittää kyseistä noppaa uudelleen. Kolme shotgun-symbolia nollaa pisteet ja siirtää vuoron seuraavalle. Riskejä karttava pelaaja tyytyy kolmesta nopasta saamaansa tulokseen, kun taas riskinottaja kahmaisee kolme lisänoppaa ja jatkaa pistejahtia. Ensimmäisena 13 pistettä saavuttanut voittaa. Lisäri Zombie Dice 2: Double Feature tuo peliin kolme uutta noppaa, “Hunkin”, “Hottien” ja joulupukin. Hunk-nopassa sekä shotgunilla että aivoilla on tupla-arvo, Hottiessa kaksi shotgunia ja kolme jalanjälkeä. Joulupukin myötä voi saada suojaa shotguneja vastaan tai energiajuomaa taistoon.


Aivoherkkua.

Kaitsu: Tässä onnenkoetusmekanismi todella tuntuu riskinotolta. Vieläkö ahnehdin yhden heittovuoron? Se on aina mielekäs valinta, josta pidän paljon myös esimerkiksi Port Royalissa. Hassu teema, harmitonta (vai pitäisikö sanoa aivotonta) hupia. Lisärin hemmot tuntuvat koko ajan onnistuvan pelastamaan toisiaan, mikä on oikeastaan aika hauskaa. Yllättävän hauska peli, jota ei kyllä kerralla jaksa kuin muutaman lyhyen erän. Jos sanakirjaan pitäisi tehdä fillerin määritelmä, niin tämä kävisi loistavasta esimerkistä.

Timo: Tämä on minulle se aivojennollausfilleri eri pelien välissä. Pieni ja nopeasti opetettavissa. Tätä peliä ei kannata ottaa vakavasti. Tykkään pelata erän tai kaksi, mutta sitten täytyy päästä vähän vaativamman pariin.

Annika: Vedimme ensin perusnoppasetillä yhden pelin. Ei tarvitse varmaan edes todeta, että onni ratkaisi voittajan. Lisänopat toivat peliin lisää dynamiikkaa, ja vuorot kestivät hitusen kauemmin, mikä oli plussaa. Minulla oli hurja etumatka, jonka Kaitsu kiri onnistuneilla riskinotoilla ja heitoilla lähes umpeen. Olemme kaiken kaikkiaan ehkä tylsiä pelaajia, koska riskinottomme päättyi joka kerta tasan siihen, kun shotguneja oli kertynyt kaksi.

Yhteenveto

Annika: Paremmuusjärjestyksen päättäminen on usein hankalaa, niin myös nyt. En ole lainkaan noppapeli-ihmisiä, eikä minulle syntynyt tunneyhteyttä mihinkään näistä viidestä pelistä. Viihdyttävimmästä pelistä alkaen järjestykseni on: Ligretto Dice, Age of War, Qwixx, Dragon Slayer, Zombie Dice. Ligretto Dice saa hyvälle tuulelle, siinä sen valtti. Mieletöntä sähläämistä! Age of War on pari kertaa ollut tosi viihdyttävä, mutta kun sitä pelaa kaksin, jotain jää uupumaan. Sama homma Dragon Slayerin ja Zombie Dicen kohdalla. Niiden keskinäisen järjestyksen taisi ratkaista teema - on paljon kiehtovampaa metsästää lohikäärmeitä kuin syödä aivoja. Qwixx sijoittuu puoliväliin. Se on näppärä peli ja tulee varmasti pelatuksi silloin tällöin.

Timo
: Esitellyt pelit asetan tähän järjestyksen: Age of War, Qwixx, Dragon Slayer, Zombie Dice ja Ligretto Dice. Age of War ja Qwixx on mielestäni näistä parhaat, antaen hieman enemmän pähkäiltävää kuin muut. Tykkään pelata kaikkia näitä. Paitsi silloin kun noppatuuri on viereisellä pelaajalla.

Kaitsu: Yllättävän vähän nämä pelit toisiaan muistuttavat, vaikka komponentit ja koko viisikkoa yhdistävätkin. Ligretto Dice on nopeusharjoituksena ihan eri maata kuin selvästi pidempään kestävä Age of War. Paremmuusjärjestys riippuukin siksi siitä millaista filleriä ja mille porukalle tästä sakista etsii. Zombie Dice on ehkä oma suosikkini, se on niin nopea ja humoristinen. Teema kantaa myös Age of Warin kakkoseksi, se on hyvä peli silloin kun se ei venähdä pitkäksi. Ligretto Dice menee kolmanneksi hyvänä ja oikeasti lyhyenä välipalana. Siinä on mukavasti väriä ja vauhtia. Dragon Slayer jää neljänneksi, sillä rajatulla kokemuksellani se tuntui vähän turhan helpoksi kalibroidulta. Teema oli kyllä mieleinen. Qwixx jää hännille, vaikka sekään ei ole mitenkään huono. Se on vain niin kliinisen oloinen numeroharjoitus, että ei erityisemmin kutkuta kaivaa sitä esille.

Annika Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti