Fearsome Floors vie hippasille hirviön kanssa

by 20.47.00 3 kommenttia

Friedemann Friesellä on kaksi pakkomiellettä: hänen peliensä yleisväri on vihreä ja niiden etukirjaimet ovat F-suoraa. Tunnetuin esimerkki tästä on lähes legendaarinen Power Grid, alkuperäiskielellä Funkenschlag. Fearsome Floorsin (2003) alkuperäinen nimi on Finstere Flure (“pimeät käytävät”), italiaksi Fuggi Fuggi! (“Pakene pakene!)


Manuaalin johdanto tihkuu sekin F:llä alkavia sanoja, kuten esimerkiksi oman italialaisversiomme ensilauseet: “Fantastico! Con forza e fierezza hai finalmente trafugato i 3 feticci dal fiordo finlandese.” Pelin juonellinen historia siis ulottuu suomalaiselle vuonolle (kuulemma kuulemma Tampereelta sellainen ihme on löydettävissä), tosin pelin teeman kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Fearsome Floorsissa nimittäin hiiviskellään maanalaisessa vankikellarissa ja yritetään epätoivoisesti päästä livahtamaan siellä liikuskelevan hirviön ohi vapauteen.

Alkuasetelma kahdella pelaajalla.

Ruutuja pitkin vapauteen

Pelilauta on jaettu ruutuihin, ja lähtöruutu ja ulospääsyruutu sijaitsevat vastakkaisilla puolilla. Monsteri aloittaa etenemisensä ulospääsyruudusta. Ennen pelin alkua ruudukkoon asetellaan kaksi verilammikkoa ja kiviesteitä. Jokainen pelaaja valitsee oman joukkueensa, joka pelaajamäärästä riippuen koostuu 3-4 hahmosta. Joukkueet on kuvitettu hauskasti, mukana ovat esimerkiksi Addamsin perhe, Scoopy Doo -ryhmä ja Star Trekin miehistöä. Hahmoilla on toisella puolella valkoinen, toisella puolella musta tausta, ja kahden puolen summa on aina 7 (siis 1 ja 6; 3 ja 4; 2 ja 5). Ylöspäin oleva numero kertoo, kuinka monta ruutua hahmo voi maksimissaan yhden vuoron aikana liikkua. Kun hahmo on liikkunut, se käännetään toisinpäin.

Monsteri tulee! Jos nyt alkaisi hirviön vuoro, se jatkaisi kohti sinistä hahmoa, kääntyisi heti seuraavassa ruudussa vasemmalle nähtyään vihreän neloshahmon, ja sen hoideltuaan jatkaisi sinisen ykkösen luo.

Piu pau pelistä pois

Yksi kierros koostuu (1) hahmojen liikkumisesta ja (2) hirviön liikkumisesta. Hirviö liikkuu tietyllä mekaniikalla, ja hahmoja siirrettäessä pelaajat yrittävät ottaa tämän mekaniikan mahdollisimman hyvin etukäteen huomioon. Kiviesteiden takaa hirviö ei näe hahmoja, kun taas verilammikot jouduttavat sekä hahmojen että hirviön taivallusta. Muutamia muitakin hahmojen liikkumista koskevia sääntöjä on. Kun kaikkia hahmoja on liikutettu, on monsterin vuoro. Yksinkertaistaen se liikkuu Newtonin lain mukaan, eli jatkaa matkaansa suoraan eteenpäin, ellei mikään muu voima vaikuta siihen. Monsterin vuoron aluksi nostetaan pinosta laatta, joka kertoo, kuinka monta ruutua monsteri etenee (5-10; 1 tai 2 ristiä). Pahimmassa laatassa on kaksi ristisymbolia, mikä tarkoittaa, että monsteri ei lopeta liikkumistaan ennen kuin se on saanut kynsiinsä kaksi hahmoa. Monsteri aloittaa aina vuoronsa katsomalla vasemmalle ja oikealle. Jos näissä suunnissa on lähempänä hahmo kuin suoraan edessä, monsteri kääntyy, muutoin se liikkuu suoraan eteenpäin. Edistyneissä säännöissä kiviesteillä on erilaisia funktioita (esim. hirviö kääntyy 180 astetta), ja laudalle asetetaan myös kaksi teleporttaussysteemiä. Nämä vaikeuttavat hirviön etenemisen ennakointia.
Hirviön liikkumislaattoja.

Jos hirviö saavuttaa hahmon kahdeksan ensimmäisen kierroksen aikana, tämä palautuu lähtöruutuun ja aloittaa leikin seuraavalla kierroksella alusta. Yhdeksännestä kierroksesta eteenpäin hahmot joutuvat vankityrmään, josta ne eivät enää pääse pois. Voiton saavuttaa se, jonka hahmoista kaikki paitsi yksi ovat ensimmäisenä päässeet turvaan.

Syvyyttä tästä on turha hakea, mutta kanssapelaajan ärsyttäminen onnistuu

Kiviesteet, teleportit ja verilammikko.
Fearsome Floors on mukavan kepeästi kuvitettu, ja kesken liikkeensä hajoileva hirviö aiheutti tuttavaperheen kanssa pelaillessa nauruntyrskähdyksiä. Hirviön kokoaminen pelin alussa on tehtävä, joka apustetaan yleensä aivan ensimmäisenä. Kun joukkueet ovat livahtaneet areenalle, peli etenee suht joutuisasti. On mietittävä monsterin liikekoodeja ja tehtävä päätökset siitä, mihin ruutuun minkäkin hahmonsa siirtää. Erityisesti on syytä pitää mielessä, että kutosen verran liikkuva hahmo voi seuraavalla kierroksella liikkua vain yhden ruudun eteenpäin, ja vitosen hahmo kaksi ruutua. Niiden jättäminen kauas näköesteistä on riski. Tyypillinen pelin kulku on sellainen, että muutama hahmo pääsee nopeasti livahtamaan lähelle uloskäytävää, muiden jäädessä junnaamaan isolla porukalla alkuruudun liepeille. Ilman irtiottoja hipassa ei pärjää!
Italialaisversion kansi

Monimutkaisia strategiapelejä arvostavien kannattaa jättää tämä suosiolla kokeilematta. Pelin juoni on todella simppeli, ja yksinkertaisilla säännöillä tuumaamiseen ei pitäisi mennä kauan aikaa. Jonkinlaista lisäsyvyyttä ja “take that” -saumaa tuo se, että kierroksen viimeisellä tokenillaan voi sekoittaa koko siihenastisen analyysin monsterin liikkeistä, siirtämällä sen syötiksi kohtaan josta monsteri sen varmasti näkee. Tämä mahdollisuus on varmasti monelle pelaajalle koko monsterihipan suola. Lisää monimutkaisuutta toivoville suosittelen pelin edistyneempiä sääntöjä. Tässä versiossa pitää olla todella tarkkana - sekä minä että Kaitsu teimme molemmat yhden helpon kämmin, joilla oli suuret vaikutukset lopputulokseen.


Mukiinmenevä vaihtoehto partypelien rinnalle

Kokoa näistä unelmiesi hirviö!
Seuraan mesoaktiivisesti Italian lautapelifoorumeja, ja siellä Fearsome Floorista tunnutaan pitävän oikeinkin paljon. Kehittelin ennakkohypeä odotellessani omaa kappalettani, ja ensimmäisen pelikerran jälkeen olin valtavan innostunut. Kolmen pelikerran jälkeen en enää - tuntui, että peli oli nähty. Se jäi useiksi kuukausiksi hyllylle, ja tauon jälkeen se oli jälleen yllättävän hyvä, jopa perinteisillä säännöillä. Emme siis taidakaan luopua tästä kuten jossain vaiheessa jo olimme päättäneet, vaan tulemme nostamaan kellariruudukon pöydälle sopivassa tunnelmassa, sopivalla porukalla. Fearsome Floors kun sitä paitsi edustaa niitä suhteellisen harvalukuisia nimikkeitä, joita voi pelata 6-7 pelaajalla mutta jotka eivät silti kuulu partypelikategoriaan. Pelin ohjeellinen kesto 60 minuuttia pitää hyvin kutinsa, ja samoin on ikäsuosituksen 10+ laita ainakin edistyneempien sääntöjen osalta.

Annika Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

3 kommenttia:

  1. Hauskaa huomata, miten uudemmat lautapeliharrastajat löytävät tällaisia vanhempia pelejä, jotka on jo itse ehtinyt unohtaa.

    Finstere Flure oli nimittäin kova juttu vuoden 2003 Helconissa, jonka jälkeen minäkin pelin hommasin ja monta kertaa puolen vuoden aikana pelasin. Viimeinen havainto on sitten joulukuulta 2005.

    VastaaPoista
  2. Voin kuvitella, että silloin reilut 10 vuotta sitten tämä on ollut kovakin julkaisu. Uudempien pelien joukossa ei pärjää enää niin hyvin, vaikka ihan mukava peli onkin.

    VastaaPoista
  3. Näiden löytämisessä osa iloa on juuri se, että itse näistä ei ole uutena harrastajana koskaan kuullutkaan ennen kuin sattumalta löytää jonkun vanhan arvostelun. Peli tuntuu silloin omalta löydöltä, eikä siltä että seuraa sokeasti uuden kulttia ja ostaa jonkin BGG hotness-listan pelin.

    VastaaPoista